BYRON BAYSSA SURFFAILEMASSA

Tättärätäää täällä taas!

Surfers Paradisesta lähin Byron Bayhin, tuohon reppureissaajien luvattuun maahan. Lähes aina kun kysyi joltain että mikä on ollut paras paikka Australiassa, vastaus oli Byron Bay. Ja olihan se kyllä mukava paikka, ei siinä.

Byron Beach

Byron Bay on tosiaan noin 160 kilometriä Brisbanesta etelään ja sieltä löytyy Australian mannermaan itäisin piste. Byron Bay on kuuluisa surffausmesta, koska rantoja riittää ja ne on just sopivia siihen hommaan. Byron Bay on myös suosittu hippien ja hipsterien keskuudessa ja se(kin) näkyi katukuvassa. Iltasin auringon laskeuduttua rannalla alko kitarat ja rummut soimaan ja porukka pisti pippalot pystyyn.

Byronissa tosiaan toimii Mojo Surf niminen surffikoulu, jonka pisteitä löytyy muualtakin itärannikolta ja heillä on aktiviteettia kyllä mistä valita. Itse varasin kolmeksi päiväksi surffitunteja ja tykkäsin ihan älyttömästi! Lähtö oli kahdentoista aikoihin ja jos olit sattunu tiettyyn hostelliin majottumaan niin haettiin ovelta asti -  minua ei ikävä kyllä, mutta kävelymatka ei ollu kummonen firman toimipaikkaan. Kaikkina kolmena päivänä käytiin Lennox Headin rannalla surffailemassa ja sääkin suosi mukavasti joka päivä. Ei ollut täysi auringonpaiste, mutta ei tullut kaatamallakaan vettä. Tuuli sopivasti niin että oli kunnon aaltoja ja pilvien läpi taisi ihan vähän ruskettuaki - mikä oli parasta heh.

Ekana päivänä tosiaan oli tosi pilvistä ja ripsi vettä joten kuvat oli aika huonoja mitä Mojo Surfin puolesta otettiin

Mulle pystyssä pysyminen ei tuottanu(tkaan) niin paljon ongelmia, koska oon lumilautaillu kuitenki 8-9 vuotiaasta, mutta pystyyn pääseminen sitten senki edestä. Eka päivä meni mukavasti, tuntu että osaan, mutta toisena päivänä ei sitten mikään tuntunu menevän nappiin. En päässyt pystyyn ja kaaduin jatkuvasti. Oon sellanen, että haluan heti osata kaiken ja jos joku ei onnistu niin heitän hanskat tiskiin ja totean että ei sitten. Tästä oli vaan maksanut niin paljon, että oli pakko vaan jatkaa. Ja hyvä niin, koska kyllä sitten loppuajasta niitä onnistumisiakin tuli.

Kolmantena päivänä harjottelin laudan ohjaamista eri suuntiin, mutta siitä en päässyt jyvälle koska lautailutyyli puski niin pahasti esille. Lautaillessa ohjataan periaatteessa vain takajalalla ja jarrutellaan laskemalla paino varpaille tai kannoille, mutta surffatessa piti konkreettisesti siirtyä eri kohtiin laudalla jotta paino siirtyy eri kohtaan ja lauta kääntyy ja se unohtu jokaikinen kerta. Ohjasin lautaa minne sattu ja/tai kaaduin. Mustelmilta ei tosiaan vältytty ja muutaman kerran kaaduin niin että takamus osu pohjaan ja noh, se kävi hyvin kipeää.

Kaikenkaikkiaan kokemus oli tosi hyvä ja olin suunnitellut käyväni surffailemassa uudestaan myöhemminki, mutta se sitten jäi. Jos joskus tulee mahdollisuus jollain reissulla surffata niin en jätä tilaisuutta käyttämättä, tää oli vaan niin kivaa vaikka olikin rankkaa.

Byronista hyppäsin uuden matkaseurueen kyytiin ja matka kohti Sydneya alko melko sekalaisen - mutta sitäkin hauskemman - seurakunnan kanssa. Siitä ja muusta ens kerrala, moro! 

SURFERS PARADISE

Brisbanesta matka jatku Surfers Paradiseen ja pikku hiljaa alko näkymään syksyn tulo säässä. Vettä sato kaatamalla useasti päivän aikana ja tuuli oli muuttunut hieman viileämmäksi ja kovemmaksi.

Surfers Paradisessa en tehnyt mitään kummia. Olin suunnitellut käyväni surfaamassa seuraavassa kohteessa, vaikka rannat olikin kaupungissa mahtavat ja jatkuivat silmän kantamattomiin. Viivyin täällä kolme yötä ja lähinnä kiertelin ja kaartelin itsekseni ympäriinsä. Kävin Sky Pointissa ihailemassa maisemia ja onneksi sattu aurinkoinen keli just siihen saumaan. Piipahdin myös Pacific Fair-ostoskeskuksessa joka oli kuin pieni kylä. Neliöitä paikasta löytyy yli 150 tuhatta ja kauppoja noin nelisen sataa (Rovaniemeläisille vertailuksi Revontuli + Rinteenkulma on noin 20 tuhatta neliötä eli mesta oli yli seittemän kertaa isompi).

Sky Pointista näkymät molemmin puolin

Surfers Paradise on Brisbanesta seittemän kymmentä kilometriä etelään päin ja siellä jos missä on otettu vesiharrastukset haltuun. Kaupungissa oli paljon veneilyä, snorkalausta, surffausta, suppailua ja ties mitä. Surfers Paradise on totta kai suosittu backpackereiden kesken, mutta myös paikallisten ja monella onkin siellä kesäasunto ja vene.

Surfers Paradise jäi ehkä vähän kokematta, koska säästin rahaa päästäkseni tekemään asioita joita oikeasti halusin tehdä myöhemmin. Aikaakin oli sen verran vähän ja olin yksin liikkeellä niin en lähtenyt katsomaan esimerkiksi kauempaa ympäristöä tai yöelämää. Kaupungin keskustassa oli paljon kahviloita, ravintoloita ja kauppoja lähekkäin, joten kävellen näki jo paljon. TranskLinkin bussikortti kelpas myös täällä ja julkinen liikenne oli halpaa niin ei käyny edes kalliiksi, vaikka yövyinki aika kaukana keskustasta. Suosittelen ehkä tätä paikkaa enemmin alkukesästä/kesällä, syksyllä rannalla tuuli niin paljon että hiekanjyvät lenteli ku pienet neulat.

Ens kerralla kerron surffauksesta - parasta! - ja uudesta remmistä jonka kanssa lähin reissaamaan, heipa!

BRISBANE

Hupsista, vierähti muutama kuukausi viime postauksesta, mutta täällä tosiaan taas ollaan!

Oon saapunu Suomeen yli 3 viikkoa sitten ja sain vasta nyt aikaseksi kirjotella loputki höpötykset reissusta.

Elikkäs, töiden jälkeen tosissaan palasin lempikaupunkiini Brisbaneen, jossa viihdyin reilun viikon verran. En tehny mitää ihmeellisempää, ainoat ehkä mainitsemisen arvoiset asiat on eläintarhassa käynti ja synttärit. Olin koko viikon Summer House backpacker-nimisessä hostellissa ihan keskustan laidalla ja tykkäsin paikasta kovasti! Ensimmäistä kertaa koko reissulla otin mixed roomin ja vähän aluksi pelkäsin että miten tässä käy, mutta tuli todettua että poikien kanssa on helpompi asua ku tyttöjen. Pojat otti kohteliaasti huomioon huoneen naisväen, kaikki tavarat pysyi laukuissa ja oli muutenki rennompaa jutella heidän kanssa kuin naisten. Suosittelen siis mieluummin mixed kuin only female huonetta.

Nokkaeläin

Pääsin silittämään ja ruokkimaan ihkaoikeita kenguruja !

En ymmärrä miten noin iso "poikanen" enää mahtuu tuonne pussiin, mutta siellä se makas

Kävin siis pienen päiväreissun Lone Pine Koala Sanctuaryssa Brisbanessa ja siellä oli kaikki maholliset Australian tyypilliset eläimet. Kengurut oli isossa aitauksessa wallabien ja emujen kanssa jonne sai mennä vapaasti niitä katselemaan ja silittelemään - ja eläinten onneksi myös ruokkimaan. Kengurut oli todella kesyjä, kuten kuvista näkee. Jotkut vain makasi maassa ja ootti että ruoka tuodaan nenän eteen, muutamat ei ilmeisesti ollu viittiny liikkua moneen tuntiin jätöksien sijainnista päätellen.

 

Totta kai nimensä mukaan tarhassa oli myös pelastettuja koaloita. Jotka haisi pahalle. Ja ei tehnyt muuta kuin söi tai nukkui. Eli ei mitään ihmeellistä. Tässä vaiheessa niitä ei enää jaksanu edes ihastella samalla lailla kuin vaikkapa vesinokkaeläintä jota en ollu ennen nähny.

Näköala hostellin katolta keskustaan

Happy bday to meeee! Käytiin siis hakemassa Colesista 4 dollarin älyttömän hyvä mutakakku, jonka lopulta jouduin sain syödä lähes kokonaan yksin hehs 

   

Viimeisinä päivinä tosiaan pyörin vain ympäri kaupunkia sen kummempaa tekemättä. Eräänä päivänä sain idean lähteä vähän kauempana keskustasta olevaan puutarhaan ja sieltä jatkoin matkaa näköalapaikalle Mt Coothaan. Reitti näiden kahden välillä olisi voinut mennä bussilla, mutta ajattelin reippaana tyttönä kävellä - se oli virhe niinku aina nämä minun olen-nyt-reipas-reissut. Ensinnäkin matka oli koko ajan ylämäkeä. Toiseksi, yllättäen olin hieman eksyksissä ja kävelin risteyksistä ohi ja jouduin palaamaan takaisin. Kolmanneksi, vihdoin ja viimein päästyäni sinne huipulle huomasin, että bussi alas lähtee viiden minuutin päästä, joten en kerennyt edes tasata hengitystä kun olin jo matkalla alas. Kerkesin napata kolme kuvaa kaupungista ja siinä se. Hieno kokemus, kyllä kannatti.

Seuraavaksi suuntasin etelään päin seuraavaan kohteeseen, mutta siitä ens kerralla, moro!

LIIRUMLAARUM JA VÄHÄN TÖISTÄ

On vierähtäny näköjään tovi viime höpöttelystä niin täältä taas pesee ja linkoaa.

Oon viettäny kohta kolme kuukautta tosiaan Gayndahissa, Queenslandissa, töiden merkeissä ja täällä ei hirveästi tapahdu mitään mistä kirjoitella. Minun päivät on lähinnä joko töitä tai vapaalla meen kirjastoon kattoon Salkkarit ja latamaan Netflixistä sarjoja padille. Ruukaan myös syödä ja nukkua päikkäreitä. Mulle on kivenkovaan väitetty että täällä voi nähdä wallabeja ja kenguruja luonnossa ihan tässä "keskustan" lähellä ja oon yrittäny niitä ettiä usemmanki kerran. Muutama päivä sitten vihdoin löysin niitä !!

Excuse me, laatu on pasa

Aattelin tässä postauksessa kertoa näiden wallabi-etsintöjen lisäksi myös minun työhakuvinkit ja -kokemukset. So here we go.

1.Jos haluat saada töitä heti, kun saavut Australiaan, niin ala etsimään niitä jo Suomessa

Mie yritin yli kuukauden ettiä töitä täällä vastaamalla netissä työnhakuilmotuksiin, jakamalla CV:tä kahviloissa ja ravintoloissa ja käymällä trialeissa tuloksetta. Eli oma ehdoton vinkki on, että ala katteleen gumtreetä, indeediä, careeronea ja seekiä jo Suomessa. Jos ei kiinnosta niin tee edes CV englanniksi kotona.

2.Panosta CV:seen

Toisin kuin Suomessa, Australiassa tykätään PITKÄSTÄ CV:stä. Vähintään kaks sivua. Kerro IHAN KAIKKI mitä oot jossain työpaikassa tehny. Ei riitä että oot ollu Kahvila Kupissa töissä kaks kuukautta vaan kerro, että oot tarjoillu kassalla, vieny pöytään, siivonnu pullavitriinin, lattian ja seinät. Kerro myös montako lautasta pystyt kantamaan kerralla jos haluat ravintolaan töihin.

3.Hae töitä kiireaikojen ulkopuolella

Jos menet hakemaan töitä viemällä CV:tä eri paikkoihin niin tee se ennen ruuhka-aikoja eli lounasta ja päivällistä. Sillon yleensä porukkaa on vähemmän ja pystyt jopa keskustelemaan mahdollisen työnantajan kanssa ja sopia trialista.

4.Jos työnantaja ei itse ehdota niin ehdota sinä, että voit tulla ilmaiseksi näyttämään taitojasi

Työnantaja haluaa usein nähdä kykysi ennen palkkausta varsinkin, jos paikkaan on monta hakijaa. Näytä kyntesi, ole oma-aloitteinen ja ilmaise kiinnostuksesi työpaikkaa kohtaan.

5.Jaettuasi CV:tä soita perään

Toisin kuin Suomessa, Australiassa työnantaja tykkää siitä, että työnhakija soittaa perään ja on selkeästi kiinnostunut työpaikasta. Voi olla, että ensin on sanottu ettei just nyt oo töitä tarjolla, mutta jos soitat vaikka parin päivän päästä, tilanne voi olla muuttunut. 

6.Jos mikään näistä ei toimi, niin Facebook auttaa aina

Mulla oli tosi huono tuuri työnhaussa, en saanut töitä vaikka laitoin hakemuksia sataan eri paikkaan, kävin jakamassa CV:tä ja kävin trialeissa yli kuukauden ajan. Lopulta ei auttanu muu ku nöyrtyä ja laittaa hätähuuto facebookissa backpacker-ryhmässä, että jos töitä ei löydy niin joudun lähtemään takaisin kotiin. Siellä pidetään huoli omista ja mulle tuli vaikka kuinka monta työtarjousta ja työpaikaltani missä olen nyt tuli viesti, että etitään työntekijää ja noh,  täällä sitä ollaan.

Tässä minun vinkit ja kokemukset työnhausta Australiassa, kerrohan omiasi jos siltä tuntu että tässä ei ollu vielä kaikki :D

OUTO AUSTRALIA

Mulla loppu kerrottavat reissuista, koska asetuin tekemään töitä. Reissujudud jatkuu sittenku lähen taas itärannikkoa alaspäin Brisbanesta kuukauden päästä (!!)

Oon ollu Australiassa nyt lähes tasan neljä kuukautta ja on ylläripylläri tullu törmättyä outoihin asioihin, jotka näin suomalaisesta näkökulmasta ainaki hämmentää.

1.Urheilulajit

Totta kai, koska Suomi on jääkiekko-kansaa, niin hämmennyn kriketistä. Nyt on siis ollut/on edelleen jotku mestaruustason pelit ja kaikki kattoo sitä niinku meillä jääkiekkoa. En ymmärrä urheilun seuraamista, joten tää on mulle tosi outoa. Lisäksi en ymmärrä kriketin sääntöjä, peli näyttää tosi hidastemposelta ja oikeastaan vähän tyhmältä. Juostaan tosi lyhyt matka, palloa ei lyödä kovin kauas, jos vertaa vaikka pesäpalloon ja yks peli voi kestää monta päivää. Toinen mitä täällä katotaan telkkarista on tikanheitto. Suomessa tikanheittoa ei nää muualla ku lähikapakassa niin täällä on urheilustadion täynnä ihmisiä kattomassa kun kaksi tyyppiä heittää tikkaa vuorotellen.

2.Kaupat

Aukioloajat on samanlaiset ku Suomessa joskus aikoinaan, eli sunnuntaina ollaan kiinni ja lauantaina suljetaan aiemmin ku arkena. Näin ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Kaupungeissa voi olla jotkin seven-elevenit ja muut pienet kaupat auki ympäri vuorokauden. Kaupoissa myös käytetään Suomen hedelmäpussin kokosia pusseja. Siinä missä Suomessa laitetaan yksi muovipussi täyteen, täällä se määrä tavaraa jaetaan 4-5 muovipussiin niin että vaikkapa yksi mehupurkki ja hedelmäpussi yhteen pussiin, kananmunakenno toiseen, leipäpussi kolmanteen. Sitten mietitään, miksi on niin paljon roskaa esimerkiksi merissä. Nää pussit on lisäksi tosi heikkoja, että saa pelätä millon koko omaisuus leveää pitkin ja poikin jos pakottaa myyjän laittamaan tavarat yhteen pussiin.

Aasinsiltana tästä se, että et ite pakkaa näitä pussukoita kaupassa vaan myyjä tekee sen sinun puolesta. Like why? Vie paljon aikaa ja henkilökuntaa kun jonot ei liiku kun yhdellä kassalla pakataan koko perheen jouluruuat 20 pussiin. Australiassa on onneksi tästä kehittyny itsepalvelukassat, joita löytyy kaikista isommista kaupoista. Jos mahdollista, valitsen aina itsepalvelukassan, koska a.saan pakata kaikki yhteen pussiin b.ei tarvitse turhaan olla sosiaalisessa kontaktissa kenenkään kanssa.

Kaupoista vielä viimeisenä ruuan hinta. Ajattelin, että Australia itse tuottaa hedelmiä niin ne on halpoja. Kuinka väärässä olinkaan. Sen sijaan, että myytäisiin oman maan hedelmät täällä, niin myydään ne ulkomaille ja ostetaan sieltä hedelmät, minkä vuoksi kilohinnat on jäätäviä. Ymmärrän ja en ymmärrä tätä logiikkaa.

3.Alkoholin myynti ja juonti

Noh, koska olen pubissa töissä, tuntuu että ihmiset juo hirveästi alkoholia. Toisaalta, jos olet eläkeellä ja on paljon rahaa ja aikaa niin ei hirveästi ole muuta tekemistä kun istua tiskillä päivät. Australiassa on paljon drive-thru-viinakauppoja, mikä hämmentää. Eli pubin ulkopuolella on tiski, jonne voit tulla autolla ja ostat mukaan vaikka laatikon kaljaa tai pullon viiniä, samalla lailla kun esimerkiksi mäkkärissä autokaistalla - paitsi sieltä et saa alkoholia vaikka kuinka yrität. En tiedä miksi tällainen käytäntö on olemassa, ensimmäinen ajatus oli, että ihmisiä kannustetaan ajamiseen humalassa.

4.Lait

Australiassa on paljon lakeja ja pienistäkin jutuista voi saada isoja sakkoja tai jopa vankeutta. Eilen viimeksi kuulin, että jos ajat ilman kypärää pyörällä, voit joutua vankilaan - oon edelleen skeptinen tästä. Alkoholia juodaan paljon, mutta sitä ei saa juoda kadulla, ainakaan niin että etiketti näkyy. Oon ymmärtänyt myös, että et saa kantaa avaamatontakaan alkoholia kadulla niin että etiketti näkyy. Se ilmeisesti saattaa vaikuttaa muihin ihmisiin niin, että he alkavat juomaan alkoholia (??) Korjatkaa jos olen väärässä. Lait myös vaihtelevat osavaltioittain. Esimerkiski voisin ajaa Queenslandissa pelkällä suomalaisella ajokortilla, mutta tarvin joko englanninkielisen käännöksen tai kansainvälisen ajokortin  New South Walesissa.

5.Väärällä puolella ajo

Kaikkein ilmeisin outo asia on se, että autot ajaa väärällä puolella. Vaikka olen ollut täällä jo neljä kuukautta, en aina muista kummalle puolelle katua pitää mennä, jos haluan kulkea vaikka bussilla johonkin suuntaan. Useamman kerran on tullut oltua nimenomaan väärällä puolella ja katsottua kun se oma bussi/ratikka/juna menee ohi toiselta puolelta tietä. Myös ensimmäisillä kerroilla auton kyydissä sydän jätti lyöntejä välistä kun luulin, että ajetaan vastaantulijoiden kaistalla.

6.Ruokakulttuuri

Australiassa syödään hyvin paljon lihaa. Täällä myös villikenguruiden lisäksi on olemassa kengurufarmeja, joissa niitä kasvatetaan teuraaksi. Koalaa ei voi syödä, koska sen liha on myrkyllistä eukalyptuksen takia. Täällä on myös mielestäni outo juttu, että punajuurta laitetaan ihan kaikkeen. Jokaisesta hampurilaisesta ja salaatista mitä oon ostanu olen löytänyt punajuurta.

7.Aukioloajat

Tää liittyy vähän ruokakauppoihinkin, mutta halusin tästä oman jutun. Eli Australiassa kahvilat aukeaa jopa kuudelta aamulta ja menee kiinni 2-3 aikaan iltapäivällä. Eli silloin kun on nimenomaan aikaa käydä kahvilla? Monesti ollaan etitty kahvistelupaikkaa iltapäivällä, kun on vihdoin päästy liikkeelle, mutta kaikki paikat on jo kiinni. Lisäksi ravintolat aukeavat vasta kuudelta illalla, eli sulla on neljä tunnin aukko, kun et voi käytännössä käydä ulkona syömässä.

8.Australialaiset

Outo, mutta paras juttu on aussien pyytteetön ystävällisyys tilanteessa ku tilanteessa. Tämän sain kokea välittömästi, kun nousin lentokoneesta Melbournessa. Oltiin vähän hukassa vieressäni istuneen tytön kanssa, kun etsimme tietä keskustaan ja samantien kaksi eri ihmstä tuli kysymään, että tarvitteko apua. Suomessa ei ikinä kukaan tulisi kysymään mitään, jos näytät eksyneeltä, kiertää vain kaukaa ja välttelee katsekontakia. Australialaiset saattavat myös ihan randomisti tulla juttelemaan ja kyselemään kuulumisia, jos olet vaikkapa yksin kahvilassa. Oon oppinut ihan ylisosiaaliseksi niin saa nähdä miten reagoidaan kun tulen takasin kotiin :D

Vaikka Australia on suomalaisesta näkökulmasta ja kulttuurista tulleena välillä outo ja epälooginen paikka, niin silti se on löytänyt tiensä ainakin minun sydämeen <3

 

Loppuun lempparikaupunkini

Enää 64 päivää jäljellä!

FRASER ISLAND #2

 

Reissun majotus oli saaren Eurong Beach Resortissa neljän hengen huoneissa. Oltiin sovittu kaverin kanssa, että herätään ennen auringonnousua ja mennään rannalle kattoon dingoja, mutta kellon soidessa totesin, että ei jaksa ja kaverini meni sitten yksin :D Sää oli kuulemma ollut huono ja dingoja ei edes näkynyt missään, joten en menettänyt mitään. Herättiin myöhemmin oikeasti ja lähdettiin buffa-aamiaiselle ja ekaan kohteeseen.  Toiseen päivään kuului Lake Wabby and Lake MacKenzie, eli paljon uimista!

 

75 miles beach

Ennen Lake Wabbya saimme mahdollisuuden käydä lentämässä pienkoneella vartin ajan saaren yllä ja kaverini kanssa tietenkin tartuttiin tarjoukseen. Tää lysti ei kuulunu reissuun ja maksoimme muistaakseni jotain 60 dollaria. (Oikeasti hävettää ku ei enää muista mittään) Meitä mahtui koneeseen kahdeksan lentäjän lisäksi, joten tunnelma oli melko tiivis. Lennossa oli maisemien lisäksi jännää se, että tietenkin nousu ja lasku tapahtui rannan hiekkaan, mikä oli täysin uutta mulle -  ja kaikille muilleki tietenki. Lasku oli todella pehmeä ja samalla pelottava, koska näki niin selvästi ikkunasta maankamaran.

 

Lake Wabby

Lake Wabbylle käveltiin rannalta 40 minuuttia. Järvi on tunnettu siitä, että se on väriltään syvän vihreä. Vesi oli edelleen aika kylmää, mutta kävelyreissun jälkeen - joka siis tehtiin hiekassa - pulahdus teki hyvää.

 

Käveltyämme takaisin saimme hieman välipalaa ja jatkettiin Lake McKenzielle, joka oli minulle reissun odotetuin juttu. Järvellä on siis samaa silica-hiekkaa kuin Whithaven Beachilla ja vesi on kauniin turkoosin sinistä.

 

Lake MacKenzie

 

 

Järvellä vietimme noin tunnin ja lähdettiin takaisin lautalle ja Rainbow Beachille. Hyppäsimme taas jousille ja jatkoimme porukalla matkaa Rainbow Beachilta Noosaan.

 

FRASER ISLAND

Jätettiin toinen pojista Mackayssa lentokentälle kun hän palasi jo takaisin Melbourneen jatkamaan omia hommiaan ja napattiin tanskalainen tyttö mukaan Bundabergistä. Kävimme kolmisin katsomassa Bundabergin lähellä Mon Reposissa kilpikonnan synnyttämistä. Juu, kyllä, kilpikonnan synnyttämistä.

Mon Reposissa on merikilpikonnien pesimisranta, johon ne öisin käyvät munimassa ja ihmiset sitten huolehtivat että vauvakilpparit pääsee turvallisesti mereen kuoriutumisen jälkeen. Mammat eivät palaa katsomaan, miten jälkeläiset pärjää vaan toivoo parasta ja jatkaa omaa elämäänsä. Merikilpikonnat ovat uhanalaisia nykypäivän merien roskautumisen vuoksi, niiden syödessä vahingossa muovipusseja ja kuolevat suolien mennessä tukkoon. Konnat voi myös tarttua kalastusverkkoihin ja petoja on enemmän. Mon Reposissa on firma,  jossa työskentelevät ihmiset valvovat joka päivä pimeän tultua rannalla, josko kilpikonna saapuisi munimaan. Kilpikonnan saavuttua rannalle ja kaivettua pesä, opas vie turistit katsomaan tätä ihmettä.

Kilpparin alettua munimaan ja noin 15-20 munan jälkeen turistit saa ottaa kuvia, koska kilpikonna ei pysty lopettamaan munimista enää ja lähtemään pois salamavaloista. Itelle tuli oikeasti huono olo tästä, että oli mukana lähes kiduttamassa avutonta kilpikonnaa. Silleen juu kiva, että suojelette kilpikonnia, kannatan, mutta sitte siinä sivussa tehään rahaa tällä tavalla eläimen kustannuksella. No anyhow, parin kuukauden päästä tästä munimisesta turistit saa tulla rannalle katsomaan kun poikaset kuoriutuu ja lähtee mereen. En tiedä, riistetäänkö tässäkin tapahtumassa jotain eläinten oikeuksia, toivottavasti ei.
 

Työntekijät niin otti mittoja ja muita ylös samalla kun kilpikonna muni

Matka jatkui seuraavaksi Hervey Bayn kautta Rainbow Beachille ja sieltä Fraser Islansille. Fraser Island on maailman suurin kokonaan hiekasta muodostunut saari noin puolen tunnin matkan päästä mantereesta. Mie kävin siellä yön yli kestävän reissun ranskalaisen reissukamun kans kun toinen pojista jäi Rainbowiin ja kävi sukellusretken.

Harmittaa kuinka vähän oikeasti otin kuvia, koska bussi jolla mentiin saarelle muistutti enemmän tankkia ku ajoneuvoa jolla kuljetetaan turisteja. Saari siis tosiaan on kokonaan hiekkaa = kaikki tiet on pelkkää hiekkaa, joten tarvitaan pirunmoiset pelit ja vehkeet, että siellä pääsee liikkeelle. Saarelle ei suositella mentävän omatoimisesti, ellei ajoneuvona ole vähintään neliveto land cruiser.
 

Olin niin hämmentyny ku opas oli pysäyttäny porukan tähän ja kaikki katto tuota hiekkaa. Tässä kuvassahan on siis tosiaan Eli creekin pätkä

Ensimmäisenä päivänä käytiin kattomassa Pile Valleyta, Champange poolseja, Indian headia ja Pinnacles coloured sandsia, Maheno shipwreckia ja Eli creekia. Ekana käytiin saaren sisäosassa katsomassa täysin kirkasta jokea, joka kulkee keskellä sademetsää. Käveltiin metsäpolku läpi joen vieressä ja ihmeteltiin ympäristöä. Tämän jälkeen palattiin takaisin rannalle ja lähettiin kohti Champange poolseja.
 

Matkalla Champange poolsille pysähdyttiin katsomaan Coloured sandsia, joka on mäki jossa näkee luonnon muokkaamana monta eri kerrosta eriväristä hiekkaa. Wau.
 

Tuon ruskean veden kuuluis olla kirkkaan sinistä mutta koska kovat aallot niin ei nähty näitä parhaimmillaan

Vihdoin kohteessa Champange poolseilla opas totesi, ettei päästä uimaan, mutta voidaan ottaa toki kuvia. Merenkäynti oli liian kova poreammekokemukselle ja altaat ei samasta syystä ollut niin hienot ku kuvissa, mutta voin ainaki sanoa nähneeni ne. Champange pools on siis luonnon oma poreamme, jossa aallot luovat pore-efektin.
 

Käännyttiin takaisin ja ekana pysähdyttiin kattomaan inkkarin päätä. Indian head on kalliossa oleva kasvojen profiili, jonka voi nähdä ku kiipeää pienen nyppylän päälle. Muodostuma ei itsessään ollut mitenkään kumma, mutta saaren muut maisemat oli – jälleen – upeat.
 

Seuraavana vuorossa oli rannalla hiekkaan jo lähes kokonaan uponnu hylky, joka on ajautunut karille vuonna 1935 ja siitä lähtien maannut rannalla meren armoilla. Totta kai ajan saatossa hylky on uponnut hiekkaan ja meren suolan sekä ilman vaikutuksesta ruostunut melkein olemattomiin. Katseltuamme tätä nähtävyyttä jatkoimme matkaa Eli creekille, jossa päästiin uimaan jokeen, joka kulkee saarelta mereen. Vesi oli jälleen täysin kirkasta ja älyttömän kylmää, joten vilukissana en suostunu kastautumaan joessa. Useimmat muut kävelivät metsään puista kävelyreittiä pitkin parin sadan metrin päähän ja ujuivat virran mukana rannalle.

Tämän suuren seikkailun jälkeen meidät vietiin takaisin hotellille, jossa odotti päivän paras osuus, eli buffaillallinen.
 

75 miles beach

Koska tää postaus on pitkä ku nälkävuosi niin jatkan seuraavasta päivästä toisessa postauksessa, moro!

WHITSUNDAY ISLAND

Kuvat on ite otettu, vaikka vois luulla että oon pölliny netistä ja väitän vaan omiksi

Airlie Beach on tosissaan suosittu reppureissaus ja lomakohde, koska sieltä järjestetään päivittäin veneretkiä Whitsunday Islandille joka on saaristo Airlien edustalla. Saaristo on kuuluisa julkimoiden keskuudessa ja opas väitti kertoi, että tietty saari on varattu vain heidän loma-asunnoilleen. Kesämesta löytyy muun muassa Angelina Jolielta, Elton Johnilta ja totta kai Australian omalta pojalta Chris Hemsworthilla.

Saariston ympärillä on osa Suurta Valliriuttaa ja retkellä jolla olin pysähdyimme kerran snorklaamaan. Pysähdyspaikalla on merikilpikonnien kotipaikka (jos nyt muistan oikein..) ja yksi niistä uiskenteli ihan vierestä !! Kilpikonnan meno oli juuri niin lepposaa ku Nemoa etsimässä Hemmolla ja taas kerran rakastuin Australiaan vain enemmän <3

 

Juu on siellä kaloja #oispaGoPro

 

Seuraava pysähdyspaikka oli Whithaven Beach, joka on valehtelematta maailman upein ranta. Rannan hiekka on täysin valkosta, lähes 100 % silica-hiekkaa, joka on rannan lähellä merenalaisesta tulivuoresta lähtöisin - oppaan mukaan siis, mutta löysin muuta tietoa netistä. Hiekka on niin pientä ja hioutunut niin pyöreäksi, että se ei kerää kuumutta samalla tavalla kuin tavallinen hiekka, joten sillä voi kävellä huoletta paljain jaloin. Hiekkaa suositeltiin hierottavaksi ihoon, koska se kuorii miellyttävästi ihoa ja jopa valkaisee hampaita jos sitä kehtaa suuhunsa pistää. Samaa hiekkaa löytyy myös Fraser Islandin Mackenzie-järvestä, mutta siellä pitoisuus on paljon pienempi.

 

 

Opas kertoi, että Whithavenilla jokin aika sitten kuvattiin uutta Pirates of the Caribbeania, koska ranta on niin näyttävä ja kaunis. Kuvausryhmä oli tuonu kymmenen palmua Airlielta ja istuttanut hiekkaan, koska - obvious - Australiassa ei kasva samalla tavalla palmuja kuin Karibialla. Kuvausten jälkeen palmut kuskattiin pois ja tämä lysti makso (ellen nyt aivan väärin muista) 100 000 dollaria per puu :)

 

Ranta oli muun muassa Steve Irwinia pistäneen keihäsrauskun pesimispaikka ja meitä varoitettiin menemästä liian lähelle, vaikka onkin epätodennäköistä että tulee pistetyksi. Itekin tietämättäni näin rauskun luullen sitä puunkappaleeksi vedessä ja meinasin kävellä suoraan sen luo :) Toinen reissun osallistuja onneksi kerkesi väliin. Rannalla oli myös maailman söpöimpiä rapuja ! Soldier crab on pieni, kirsikankokoinen ja muotoinen valkea/sininen rapu, joka pystyy kulkemaan sivuttaisliikkeen lisäksi eteen ja taakse päin. Ravut kaivautuvat hiekkaan piiloon havaitessaan liikettä ja meidän lähestyessä suurin osa oli kerennyt kadota, mutta muutaman ehittiin nähdä läheltä. Mulle tuli niin kiire veneeltä kattomaan niitä, etten kerenny ottaa puhelinta mukaan ja jäin ilman kuvia.



Hiekka oli itseasiassa jopa kylmää sisältä



Kävin reissulla Ocean Raftingin kautta ja heillä on neljä viidestä luvasta ankkuroida suoraan Whithavenin rantaan. Muut firmat joutuvat ankkuroimaan toiselle puolelle saarta ja turistit joutuvat kävelemään metsän halki rannalle ja takaisin. Suosittelen siis tätä firmaa lämpimästi.

 

Oho, panorama ei aivan onnistunu

PS.En ymmärrä miksi nää kuvat menee laidasta laitaan, pahoittelut, häiritsee itelläki

HOPHOPRIDE + AIRLIE BEACH

Ollessani Magnetic Islandilla pohdin mihin seuraavaksi lähtisin. Aluksi suunnitelmissa oli, että menisin viikoksi käymään Uudessa-Seelannissa ja sen jälkeen olisin aloittanut työt farmilla. Tällä reissulla mikään ei ole oikeastaan mennyt niinku on suunnitellu - mikä ei ole haitannu yhtään ja varsinki ku olisin joutunu keskelle maanjäristystä Seelannissa - ja päädyin HopHopriden kautta ottamaan kyydin Brisbaneen.

 

City of Townsville

Hyppäsin siis samaan autoon kahden saksalaisen pojan ja ranskalaisen tytön kanssa Townsvillessa ja lähdimme ajelemaan kohti Brisbanea. Porukka oli löytänyt toisensa jo Cairnsissa ja matkanneet pari päivää ennen minun tuloa kyytiin, joten jouduin muutaman päivän ajan tutustumaan ensin heihin ja etsimään omaa paikkaa porukassa. Onnekseni saksalaiset eivät olleet niitä saksalaisia, joihin useimmiten olin törmännyt - eli he eivät puhu englantia ollenkaan ja ovat, noh hieman antisosiaalisia ja itsekkäitä - ja ottivat minut heti mukaan juttuun ja en tuntenut itteäni täysin ulkopuoliseksi.

Ensimmäisen yön vietimme Townsvillessa, kun toinen pojista lähti seuraavana päivänä sukellusreissulle ja toinen Magnetic Islandille. Me tytöt jäätiin kaupunkiin ja kävimme Botanic Gardenissa ja katselemassa kauppoja.  Iltapäivällä haimme pojat takaisin kyytiin, kävimme katsomassa Townsvillea näköalapaikalta ja lopulta lähdimme kohti Airlie Beachia. Matkalla vietimme yhden yön Ayrissa, mutta siitä nyt ei ole sen kummempaa kerrottavaa, joten jätettäköön se välistä.

 

Airlie Beachilla matkakamuni lähtivät veneretkelle Whitsundaysille, jonka olivat varanneet ennen minun tuloa matkaan, joten vietin yhden yön itsekseni Airlie Beachilla hostellissa. Hostelli oli oikein kiva, mutta ensimmäinen asia jonka sanoin avatessani huoneen oven oli 'Here smell awful'. Liekö syynä itse huone vai asukkaat, mene ja tiedä.

Airlie Beach on älyttömän kaunis paikka ja sinne haluan palata vielä uudestaan käymään joskus. Paikka oli aika pieni, kaikki kaupat, ravintolat, clubit ja muut oli yhdessä ryppäässä lähellä rantaa, mutta silti pidin paikasta todella paljon. Meno oli juuri sellainen chillin australialainen mitä voi kuvitella Australiassa olevan. Airlie Beach on todella suosittu reppureissauskohde, joten varaudu sen mukaiseen menoon yöelämässä.

I need this because of reasons

Botanic gardenissa lenteli kämmenen kokosia perhosia,

jotka oli niin kauniin värisiä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavana päivänä lähdin itsekin päiväreissulle Whitsundaylle ja iltapäivällä olimme koko porukka yhtä aikaa satamassa. Yövyimme vielä yhden yön Airliessa leirintäalueella ja illalla menimme paikalliseen ravintola/yökerhoon. Muut saivat venereissun lahjoittamana alennusta ruoassa ja juomassa ja mie menin vähän peesissä mukana alennuksien kanssa :D Noh, minkäs teet kun kukaan ei tarkistanut olinko todella ollu siellä retkellä vai en - tosiaalta emme uskoneet, että kellään edes kiinnostaa jos yksi ihminen ei välttämättä olekkaan ollu mukana.

Lähdin itse aiemmin nukkumaan, kun muut jäivät vielä jatkamaan iltaa. Päästessäni teltalle alkoi ihan järkyttävä kaatosade, joka tuli läpi teltasta ja myös ukkonen joka jyrisi suoraan pään yläpuolella. Sillon ensimmäisen kerran pelotti, että ihan oikeasti lähtee henki jos salama iskee joko a.minuun tai b.puuhun jonka alla olin. Hengissä selvisin ja en edes vilustunut tai mitään vaikka olin läpimärässä teltassa märän peiton alla.

 

Yksi matkan upeista auringonlaskuista

Aamulla pakattiin taas kamat ja lähdettiin kohti Mackayta, jossa toinen pojista lähti koneella kohti Melbournea. Me muut jatkoimme matkaa kohti etelää.