Tättärätäää täällä taas!
Surfers Paradisesta lähin Byron Bayhin, tuohon reppureissaajien luvattuun maahan. Lähes aina kun kysyi joltain että mikä on ollut paras paikka Australiassa, vastaus oli Byron Bay. Ja olihan se kyllä mukava paikka, ei siinä.
Byron Beach |
Byron Bay on tosiaan noin 160 kilometriä Brisbanesta etelään ja sieltä löytyy Australian mannermaan itäisin piste. Byron Bay on kuuluisa surffausmesta, koska rantoja riittää ja ne on just sopivia siihen hommaan. Byron Bay on myös suosittu hippien ja hipsterien keskuudessa ja se(kin) näkyi katukuvassa. Iltasin auringon laskeuduttua rannalla alko kitarat ja rummut soimaan ja porukka pisti pippalot pystyyn.
Byronissa tosiaan toimii Mojo Surf niminen surffikoulu, jonka pisteitä löytyy muualtakin itärannikolta ja heillä on aktiviteettia kyllä mistä valita. Itse varasin kolmeksi päiväksi surffitunteja ja tykkäsin ihan älyttömästi! Lähtö oli kahdentoista aikoihin ja jos olit sattunu tiettyyn hostelliin majottumaan niin haettiin ovelta asti - minua ei ikävä kyllä, mutta kävelymatka ei ollu kummonen firman toimipaikkaan. Kaikkina kolmena päivänä käytiin Lennox Headin rannalla surffailemassa ja sääkin suosi mukavasti joka päivä. Ei ollut täysi auringonpaiste, mutta ei tullut kaatamallakaan vettä. Tuuli sopivasti niin että oli kunnon aaltoja ja pilvien läpi taisi ihan vähän ruskettuaki - mikä oli parasta heh.
Ekana päivänä tosiaan oli tosi pilvistä ja ripsi vettä joten kuvat oli aika huonoja mitä Mojo Surfin puolesta otettiin |
Mulle pystyssä pysyminen ei tuottanu(tkaan) niin paljon ongelmia, koska oon lumilautaillu kuitenki 8-9 vuotiaasta, mutta pystyyn pääseminen sitten senki edestä. Eka päivä meni mukavasti, tuntu että osaan, mutta toisena päivänä ei sitten mikään tuntunu menevän nappiin. En päässyt pystyyn ja kaaduin jatkuvasti. Oon sellanen, että haluan heti osata kaiken ja jos joku ei onnistu niin heitän hanskat tiskiin ja totean että ei sitten. Tästä oli vaan maksanut niin paljon, että oli pakko vaan jatkaa. Ja hyvä niin, koska kyllä sitten loppuajasta niitä onnistumisiakin tuli.
Kolmantena päivänä harjottelin laudan ohjaamista eri suuntiin, mutta siitä en päässyt jyvälle koska lautailutyyli puski niin pahasti esille. Lautaillessa ohjataan periaatteessa vain takajalalla ja jarrutellaan laskemalla paino varpaille tai kannoille, mutta surffatessa piti konkreettisesti siirtyä eri kohtiin laudalla jotta paino siirtyy eri kohtaan ja lauta kääntyy ja se unohtu jokaikinen kerta. Ohjasin lautaa minne sattu ja/tai kaaduin. Mustelmilta ei tosiaan vältytty ja muutaman kerran kaaduin niin että takamus osu pohjaan ja noh, se kävi hyvin kipeää.
Kaikenkaikkiaan kokemus oli tosi hyvä ja olin suunnitellut käyväni surffailemassa uudestaan myöhemminki, mutta se sitten jäi. Jos joskus tulee mahdollisuus jollain reissulla surffata niin en jätä tilaisuutta käyttämättä, tää oli vaan niin kivaa vaikka olikin rankkaa.
Byronista hyppäsin uuden matkaseurueen kyytiin ja matka kohti Sydneya alko melko sekalaisen - mutta sitäkin hauskemman - seurakunnan kanssa. Siitä ja muusta ens kerrala, moro!