HOPHOPRIDE + AIRLIE BEACH

Ollessani Magnetic Islandilla pohdin mihin seuraavaksi lähtisin. Aluksi suunnitelmissa oli, että menisin viikoksi käymään Uudessa-Seelannissa ja sen jälkeen olisin aloittanut työt farmilla. Tällä reissulla mikään ei ole oikeastaan mennyt niinku on suunnitellu - mikä ei ole haitannu yhtään ja varsinki ku olisin joutunu keskelle maanjäristystä Seelannissa - ja päädyin HopHopriden kautta ottamaan kyydin Brisbaneen.

 

City of Townsville

Hyppäsin siis samaan autoon kahden saksalaisen pojan ja ranskalaisen tytön kanssa Townsvillessa ja lähdimme ajelemaan kohti Brisbanea. Porukka oli löytänyt toisensa jo Cairnsissa ja matkanneet pari päivää ennen minun tuloa kyytiin, joten jouduin muutaman päivän ajan tutustumaan ensin heihin ja etsimään omaa paikkaa porukassa. Onnekseni saksalaiset eivät olleet niitä saksalaisia, joihin useimmiten olin törmännyt - eli he eivät puhu englantia ollenkaan ja ovat, noh hieman antisosiaalisia ja itsekkäitä - ja ottivat minut heti mukaan juttuun ja en tuntenut itteäni täysin ulkopuoliseksi.

Ensimmäisen yön vietimme Townsvillessa, kun toinen pojista lähti seuraavana päivänä sukellusreissulle ja toinen Magnetic Islandille. Me tytöt jäätiin kaupunkiin ja kävimme Botanic Gardenissa ja katselemassa kauppoja.  Iltapäivällä haimme pojat takaisin kyytiin, kävimme katsomassa Townsvillea näköalapaikalta ja lopulta lähdimme kohti Airlie Beachia. Matkalla vietimme yhden yön Ayrissa, mutta siitä nyt ei ole sen kummempaa kerrottavaa, joten jätettäköön se välistä.

 

Airlie Beachilla matkakamuni lähtivät veneretkelle Whitsundaysille, jonka olivat varanneet ennen minun tuloa matkaan, joten vietin yhden yön itsekseni Airlie Beachilla hostellissa. Hostelli oli oikein kiva, mutta ensimmäinen asia jonka sanoin avatessani huoneen oven oli 'Here smell awful'. Liekö syynä itse huone vai asukkaat, mene ja tiedä.

Airlie Beach on älyttömän kaunis paikka ja sinne haluan palata vielä uudestaan käymään joskus. Paikka oli aika pieni, kaikki kaupat, ravintolat, clubit ja muut oli yhdessä ryppäässä lähellä rantaa, mutta silti pidin paikasta todella paljon. Meno oli juuri sellainen chillin australialainen mitä voi kuvitella Australiassa olevan. Airlie Beach on todella suosittu reppureissauskohde, joten varaudu sen mukaiseen menoon yöelämässä.

I need this because of reasons

Botanic gardenissa lenteli kämmenen kokosia perhosia,

jotka oli niin kauniin värisiä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavana päivänä lähdin itsekin päiväreissulle Whitsundaylle ja iltapäivällä olimme koko porukka yhtä aikaa satamassa. Yövyimme vielä yhden yön Airliessa leirintäalueella ja illalla menimme paikalliseen ravintola/yökerhoon. Muut saivat venereissun lahjoittamana alennusta ruoassa ja juomassa ja mie menin vähän peesissä mukana alennuksien kanssa :D Noh, minkäs teet kun kukaan ei tarkistanut olinko todella ollu siellä retkellä vai en - tosiaalta emme uskoneet, että kellään edes kiinnostaa jos yksi ihminen ei välttämättä olekkaan ollu mukana.

Lähdin itse aiemmin nukkumaan, kun muut jäivät vielä jatkamaan iltaa. Päästessäni teltalle alkoi ihan järkyttävä kaatosade, joka tuli läpi teltasta ja myös ukkonen joka jyrisi suoraan pään yläpuolella. Sillon ensimmäisen kerran pelotti, että ihan oikeasti lähtee henki jos salama iskee joko a.minuun tai b.puuhun jonka alla olin. Hengissä selvisin ja en edes vilustunut tai mitään vaikka olin läpimärässä teltassa märän peiton alla.

 

Yksi matkan upeista auringonlaskuista

Aamulla pakattiin taas kamat ja lähdettiin kohti Mackayta, jossa toinen pojista lähti koneella kohti Melbournea. Me muut jatkoimme matkaa kohti etelää.

GREAT BARRIER REEF

Tajusin, että unohin kertoa kokonaan snorklausreissusta Valliriutalle ! :D

 

Kävin yhen päivän reissun Isolla Valliriutalla ollessani Cairnsissa. Meitä oli reilu kolmenkymmenen hengen ryhmä ja lähettiin aamulla puoli kaheksan aikoihin veneellä merelle.

Ostin pussukan joka suojasi puhelinta veden alla kuvatessa ja se värkkäys oli pahempaa ku blogikirjotuksen teko iPadilla

 

 

Ainaku näki jonku kivannäkösen kalan nii puhelin alko veden aiheuttaman paineen takia tekemään omiaan ja se tilaisuus meni siinä

 

Firmalla, joka reissun järkkäs, oli järjestelmä, jolla pysty kattomaan missä päin riuttaa on paras keli ja mahdollisimman vähän aaltoja. Pysähyttiin kahessa eri paikassa riutalla ja uiskenneltiin melkein tunnin verran kerralla. Ekalla kerralla totesin, että merivesi oli hieman liian kylmää jos siellä viettää yli puoli tuntia ja toisella kerralla laitoin sukelluspuvun päälle. Fiksuna likkana olin myös varautunut totta kai aurinkorasvalla, jota laitoin kaikkialle itteni etupuolella. En tajunnu, että snorklatessa kaikki selän puolelta on auringossa ja veden pinta moninkertaistaa säteilyn niin poltin tietenki jalat kauniisti pohkeista. Ja parasta on se, että oon tehny täsmälleen saman virheen aiemminki lomareissulla :) Note to my self: jalat voi palaa myös takaa.

Harkitsin jo GoPron ostamista mutta hieman liian kallis backpackerille

 

Snorklaillessa näin kaikenlaisia pieniä ja isoja kaloja, joista en tunnistanu ku Nemon ja Doryn - eli klovnikalan ja palettivälskärin. Tunnustan taas tyhmyyteni, koska oon aiemmin ajatellu, että Valliriutta on iso kokonaisuus, mutta snorklatessa tajusin sen koostuvan monesta osasta. Korallia löytyy isoja ja pieniä alueita, jotka eroaa toisistaan ja löytyy sieltä sun täältä. Matkaa voi korallikasojen välillä olla monta kymmentä metriä. Kaikkea sitä oppii.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ekan uimareissun jälkeen yksi oppaista kyseli, että no näittekö Nemon ja näittekö sitä ja tätä. Opas kysyi, että näittekö haita ja kolme ihmistä nosti käden ylös samalla kun meinasin saada sydänkohtauksen. Pelkään eniten tällä reissulla täysin realistisesti sitä, että hai tulee ja syö minut. No selvisi, että hai oli ollu metrin mittainen ja lähteny heti pois päin (kuten ne yleensä aina tekee) kun oli havainnu ihmisiä. Plus sen oli nähny ne, jotka oli ollu laitesukeltamassa monessa kymmenessä metrissä, eli hait ei edes liiku siellä missä mie olin.

 

Moro!

Paluumatkalla meille tarjottiin syömistä ja juomista, mikä kyllä maistui uimisen jälkeen hyvin. Tykkäsin reissusta paljon, koska Valliriutalla käynti oli yksi must to do-juttu, jonka halusin täällä tehä. Suosittelen siis ehdottomasti snorklausta/laitesukellusta yhdeksi jutuksi mitä tehä Australiassa.

Adjöö!

MAGNETIC ISLAND

Cairnsista lähdin East Coastia takaisin etelään päin ja hyppäsin Greyhoundin kyytiin. Kyseessä on backpackereille suunnattu bussilinja, jolla voit matkustaa pitkin Australiaa esimerkiksi kertalipulla Cairnsista Townsvilleen tai ostaa vaikka Sydney - Brisbane välille hopon-hopoff-passin, jolla saat reissata niin paljon ku sielu sietää. Busseissa on ilmastointi ja usb-laturit joka paikalla - yksi innovatiivista asioista, joihin olen törmännyt. Bussilla (ja muilla julkisilla) matkaamisessa on mielestäni se huono puoli, ettet voi pysähtyä milloin haluat rannalle, näköalapaikalle, syömään u name it, kun taas vuokra-autossa on se mahdollisuus.

Matkasin tosiaan Townsvilleen, josta menin lautalla Magnetic Islandille, joka on noin kahdeksan kilometrin päässä Townsvillestä. Saarella asuu suunnilleen 2000 ihmistä ja käytännössä elää turismilla. Suurin osa saaresta on rauhotettua luonnonpuistoa ja asutus keskittyy ylläripylläri rannan läheisyyteen. Saarelta löytyy monta erimittaista kävelyreittiä luonnossa ja voit nähdä villeinä eläviä koaloita ja wallabeja - ja opossumeja. Saarella pystyy näppärästi kulkemaan bussilla päästä päähän.

 

Mie majoitun ekaa kertaa tällä reissulla AirBnb:llä Magnetic Islandilla ihanan keski-ikäsen naisen kotona. Hän toimii esimiehenä saarella kulkevalla bussiliikenteellä ja sain bussikortin, jolla pääsin ilmaseksi huruttelemaan niin paljon ku halusin. Asunnon läheltä lähti myös tällanen kävelyreitti ja päätin yks päivä lähteä sille, koska se oli vaan kaks kilometriä pitkä - tai niin siis luulin. Lopulta kävelin keskipäivän pahimmalla helteellä viis kilometriä pitkin metsiä kaikenmaailman ampiaiset seuraten, joten käytännössä siis juoksin koko reitin läpi. Se oli kamalaa, älkää koskaan tehkö samaa ja muistakaa ettei tällasille kävelyreissuille ole asiaa thongseissa - eli ausseittan varvassandaaleissa.
 

En kestä noita kynsiä

Mulla oli oma huone kattotuulettimen kanssa ja sain vapaasti käyttää pesukonetta ja keittiötä. Iltasin kattoin telkkaria emännän kanssa tai makasin terassin aurinkotuolilla. Majottajalla oli myös maailman söpöin koira, Squirt, joka oli sekotus chihuahuaa ja jotain muuta jota en tähän hätään tosiaankaan muista. Squirt jahtas iltasin opossumeja pitkin terassia ja pihapiiriä - luojalle kiitos koska mie pelkäsin että ne puree :D

 

Magnetic Islandilla on monta eri rantaa, jossa ottaa aurinkoa tai uida. Jos rannoilla ei oo krokotiilejä, niin sitten siellä on meduusoja Fraser Islandin tienoilta pohjoseen. Ja ne pistää. Todella kipeästi. Vaikka sanotaan, että kaikki Australiassa haluaa tappaa sinut niin kyllä paikalliset on keksiny keinot estää näitä tapauksia. Magnetic Islandilla törmäsin ensimmäisen kerran meduusaverkkoihin, eli "aidattuun" alueeseen rannalla, jonka sisäpuolella pystyit ihan huoletta uimaan. Jos halusit uida muualla ja vaikka snorklata niin pystyit vuokramaan koko vartalon peittävän uimapuvun, jonka läpi meduusat ei pysty pistämään.



Tää kaveri osaa puhua mutta ujosteli koko meidän ryhmän vierailun :( bit disappointed



Kiss the parrot!

Saarelta löytyy myös Bunkalow Bay, eli villieläintarha, jossa pääsin pitelemään koalaa sylissä ! Kaikki jotka on joskus pidelleet koalaa, on joutunu virtsa- tai ulosteuhriksi, mutta mulla kävi tuuri ja en saanu mitään ylimäärästä päälleni. Bunkalow Bay tekee yhteistyötä Billabong sanctuaryn kanssa, joka löytyy Townsvillestä, ja he yhdessä hoitavat ja kuntouttavat muun muassa auton alle jääneitä koaloita. Yksi Bunkalow'ssa olevista koaloista on halvaantunut täysin alaraajoista luultavasti siksi, että autoilija ei jäänyt katsomaan, miten koala-rievulle kävi ja se oli itse raahautunut pois tieltä ja samalla rikkonut selkärangan kokonaan :( Eli aina, aina, jos ajat missä päin maailmaa tahansa eläimen yli niin pysähdy ja a.soita sille apua tai b.tapa se, niin karua kuin se onkin niin se on eläimelle silti joskus se parempi vaihtoehto.

 

Vietin saarella neljä yötä ja sieltä lähdettyäni hyppäsin hophopridestä löytämäni porukan kyytiin ja siitä vasta seikkailu alkoikin, mutta siitä ens kerralla :) Heipa!

POHOJOSEN LÄMPÖÖN

Melbournessa oli kylmää ja ikävää, joten otin lokakuun lopussa suunnaksi Cairnsin pohjoisessa.

 

Cairnsiin saavuttuani se Australia mitä hain näytti itsensä, 30 astetta plussan puolella ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vietin viikon Calypso-nimisessä hostellissa ja pidin paikasta paljon! Olin alunperin varannu majotuksen Nomadsista, mutta sain niin surkeaa palvelua heti kättelyssä, että päätin etten siihen firmaan rahojani vie.

Hostellissa sattui olemaan samassa huoneessa suomalainen tyttö, jonka kanssa puhuimme ensin englantia kunnes tuli puheeksi mistä ollaan kotoisin :D Jos satut lukemaan, niin terkkuja!
 

Käytiin Cairnsin Botanical Gardenissa, mikä oli ihanku viidakossa

 

Cairns tuntui Melbournen jälkeen pieneltä kyläpahaselta, koska siellä ei ollut yhtään korkeaa rakennusta ja elämä keskittyi lähinnä laguunilla makaamiseen. Rannalle ei siis ollut mitään asiaa, koska muuten tulit krokotiilin syömäksi. Rannan lähelle on silti rakennettu uima-allas jossa on tekohiekkaranta ja siitä nyt sai jotenkuten rannan tuntua. Sää suosi koko viikon ja toteutin yhden must do thing- asian Cairnsista käsin, eli kävin snorklaamassa Isolla Valliriutalla - muut asiat listalla on nähdä koala ja kenguru, poseerata oopperatalolla ja nähdä Uluru.

  

Carnsissa on tosi paljon lepakoita ja päivisin ne nukku puissa. Jos sattu olemaan hereillä niin ne pietti ihan kamalaa ääntä ja ensin edes tajunnu mikä eläin oli kyseessä ennenku näin kyltin jossa varotettiin niistä. Pimeällä lepakot lenteli ympäriinsä ja en ole tajunnu kuinka isoja nämäkää eläimet oikeasti voi olla.

Cairnsissa ei tullut tehtyä oikein mitään, joten kuviakaan ei ole paljon eikä kirjotettavaa, joten jätän tämän vain tähän. Adjöö!

Tällanen ihan sopivan kokonen hämähäkki - eli siis kahden kämmenen kokonen

 

PHILLIP ISLAND

Jatkan siitä mihin jäin, eli seuraavaksi toinen turistireissu minkä tein Melbournesta käsin.
 

Phillip Island on pienikokoinen saari 140 kilometriä Melbournesta kaakkoon. Saari on turistien kesken tunnettu Nature Parkista, jossa on mahdollisuus päivittäin nähdä sinipingviinejä. Saarella pesivät pingviinit lähtevät päiväksi saalistamaan merelle ja auringon laskettua ne tulevat takaisin rannalle poikasten luo. Nature Parkissa istutaan isossa katsomossa meren rannalla auringonlaskun lähestyessä ja ootellaan pingviinien saapuvan.

 

Tää kuva on oikeasti ihan surkea, mutta maailmani romahti ku tajusin kuinka ISOJA eläimiä vompatit on. Sian kokosia ja näkösiä. Vertaa vaikka vieressä olevaan tukkiin

 

Matkalla saarelle käytiin pienessä eläintarhassa, jossa oli kaikki Australian tyypilliset eläimet. Wallabiet ja kengurut saivat olla vapaasti tarhan alueella, vompatit, koalat, tasmanian tuholaiset ja muut olivat aitauksissa.

Kävin reissun suomalaisen kaverin kanssa ja molemmat totesimme, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Meille sattu hieman epäonnea matkaan, koska bussi jolla kuljettiin oli jonkinlainen ekoversio ja jouduttiin muistaakseni kolmesti pysähtymään ja odottamaan että moottori tms jäähtyy. Samassa seurueessa oli myös jenkkiryhmä, jotka ottivat samantien asiakseen ensimmäisellä pysähdyksellä soittaa firmaan ja valittaa kuinka matka on nyt täysin pilalla. Opas-parka ei voinut asialle mitään, koska bussi oli vanha ja hän oli tietenki ensimmäistä kertaa vetämässä tuota reissua. Kyseinen snobiseurue oli myös tosi töykeä muille reissun jäsenille, meidän olisi muun muassa pitänyt jättää porukkaa kyydistä, koska he myöhästyivät sovitusta lähtöajasta pari minuuttia :) Millä ei ollu loppujen lopuksi mitään merkistystä, koska jouduttiin oottelemaan pingviinejä ainaki pari tuntia Parkiin päästyämme. Sanattomaksi vetää välillä ihmisten käyttäytyminen.
 

Tasmanian tuholainen ottaa lepiä

Pinguja odotettiin tosiaan aika kauan ja lopulta, kun päästiin istumaan - ja odottamaan vähän lisää - pingut saapuivat kahdeksan jälkeen ja nähtiin ehkä parikymmentä niistä. Meillä oli halvimmat liput, joten olimme monen sadan metrin päästä reitistä, jota pitkin pingviinit tulevat rannalle. Näimme luultavasti tuhansia pingviinejä valuvan massana merestä rannan yli pesilleen, mutta kokemus ei ollut niin päätä huimaava ja eksoottinen kuin oltiin ehkä toivottu. Poistuessamme rannan katsomosta näimme muutamia pingviinejä vaeltavan nurmikon seassa. Pingviineillä on meressä sukeltamiseen soveltuvat silmät, joten ne ovat arkoja valolle ja valokuvien otto salamalla oli ehdottomasti kielletty. Eiköhän silti joku ääliöturisti ottanu parista kuvan todella läheltä salamalla ja pingviinirievut menivät ihan sekaisin kun eivät nähneet enää mitään. Olisin voinu lyödä kyseistä tyyppiä, koska asiasta oli monta kertaa sanottu ja luki noin miljoonassa paikassa, mutta ei. Jälleen veti sanattomaksi ihmisten typeryys.

En tiedä pitäisikö tässä näkyä pingviinejä, ei kai ? Niin kauan aikaa, ettei muista edes enää

Kaiken kaikkiaan reissu oli oman kokemuksen mukaan siis aika huono, ei nähty kuuluisia pingviinejä kunnolla, muiden turistien käytös pilasi omaakin fiilistä ja bussi hajoili tämän tästä. Reissu olisi kannattanut tehdä omalla autolla, ei minkään firman kautta ja maksaa monta kymppiä tyhjästä. Halvemmalla pääsee kattoon pingviinejä Melbournessa Saint Kildassa, jossa niitä voi illalla mennä kattelemaan ihan ilmaseksi rannalle.
 



Päivällistimme Phillip Islandin valaidenbongausmestassa, näkymät oli - jälleen kerran - upeat

Tällaiset kokemukset toisaalta kuuluu reissaamiseen, koska ei kaikki voi olla aivan uskomatonta ja maagista koko ajan. Ja oppiipahan arvostamaan niitä hyviä kokemuksia. 

Kysymys lopuksi: jatkanko vielä turistirysäpostauksilla vai kirjoittelenko jotain muuta? Ylhäällä on aiheina muun muassa erikoiset asiat Australiassa, my day täällä missä asustan nyt ja must see and do a la Minttu.

 

Ens kertaan mates!

STILL ALIVE

Arvasin, että tässä käy näin, etten jaksa ehdi päivittää blogia koskaan. Tähän on vaikuttanut muun muassa se, että ipadilla tekstien tekeminen on henkinen itsemurha, joten en siihen hommaan ole halunnut ryhtyä. Myös netin saaminen on ongelma, koska en halua käyttää puhelimen kuukauden 6 gigan nettiä siihen, että lataan kuvia blogiin. Vastikään huomasin, että paikkakunnan jossa oleilen kirjastossa pystyn yhdistämään ilmaiseen Wi-Fiin ja elämänlaatuni parani taas huimasti.

Mitä kaikkea on tullut tehtyä?
Viimeksi kirjottelin Great Ocean Roadista, joten aikaa on vierähtäny kaksi ja puoli kuukautta, ohop. Tässä ajassa olen matkustanut Cairnsiin pakoon etelän kylmyyttä ja sieltä matkannut itärannikkoa pitkin alaspäin. Olen sukeltanut Suurella Valliriutalla, nähnyt lisää koaloita, kenguruita, wallabeja, hämähäkkejä, upeita hiekkarantoja ja taianomaisia auringonlaskuja. Olen yöpynyt AirBnb-majoituksessa, ainakin miljoonassa hostellissa, telttailua ja herännyt kanalauman keskeltä - true story. Olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja toivottavasti saanut elinikäisiä kavereita, vaikken heistä ketään olekaan nähnyt vähään aikaan - onneksi on whatsappryhmä! Olen hakenut itku silmässä epätoivoisesti töitä ja nöyrryttyäni kysynyt facebookissa apua. Moni hieno ihminen vastasi minulle ja nyt olen ollut kuukauden töissä pienen paikkakunnan pubi/ravintola/hotellissa ja en voisi olla tyytyväisempi - okei, olisi kiva jos olisi hiekkaranta, mutta noh, töiden jälkeen on sitten kunnon rantareissu tiedossa josta lisää myöhemmin ;)

Halusin nopeasti päivittää tämän hetken kuulumiset ja toivottavasti saada inspiraatiota kirjotella lisää. Olen tehnyt listan matkan aikana mistä kaikesta haluan kirjottaa, joten voin melkein luvata, että postailen lisää lähiaikoina - tai sitten en.

Mamma ja vauva wallaby