Tajusin, että unohin kertoa kokonaan snorklausreissusta Valliriutalle ! :D
Kävin yhen päivän reissun Isolla Valliriutalla ollessani Cairnsissa. Meitä oli reilu kolmenkymmenen hengen ryhmä ja lähettiin aamulla puoli kaheksan aikoihin veneellä merelle.
 |
Ostin pussukan joka suojasi puhelinta veden alla kuvatessa ja se värkkäys oli pahempaa ku blogikirjotuksen teko iPadilla
|
 |
Ainaku näki jonku kivannäkösen kalan nii puhelin alko veden aiheuttaman paineen takia tekemään omiaan ja se tilaisuus meni siinä
|
Firmalla, joka reissun järkkäs, oli järjestelmä, jolla pysty kattomaan missä päin riuttaa on paras keli ja mahdollisimman vähän aaltoja. Pysähyttiin kahessa eri paikassa riutalla ja uiskenneltiin melkein tunnin verran kerralla. Ekalla kerralla totesin, että merivesi oli hieman liian kylmää jos siellä viettää yli puoli tuntia ja toisella kerralla laitoin sukelluspuvun päälle. Fiksuna likkana olin myös varautunut totta kai aurinkorasvalla, jota laitoin kaikkialle itteni etupuolella. En tajunnu, että snorklatessa kaikki selän puolelta on auringossa ja veden pinta moninkertaistaa säteilyn niin poltin tietenki jalat kauniisti pohkeista. Ja parasta on se, että oon tehny täsmälleen saman virheen aiemminki lomareissulla :) Note to my self: jalat voi palaa myös takaa.
 |
Harkitsin jo GoPron ostamista mutta hieman liian kallis backpackerille
|
Snorklaillessa näin kaikenlaisia pieniä ja isoja kaloja, joista en tunnistanu ku Nemon ja Doryn - eli klovnikalan ja palettivälskärin. Tunnustan taas tyhmyyteni, koska oon aiemmin ajatellu, että Valliriutta on iso kokonaisuus, mutta snorklatessa tajusin sen koostuvan monesta osasta. Korallia löytyy isoja ja pieniä alueita, jotka eroaa toisistaan ja löytyy sieltä sun täältä. Matkaa voi korallikasojen välillä olla monta kymmentä metriä. Kaikkea sitä oppii.
Ekan uimareissun jälkeen yksi oppaista kyseli, että no näittekö Nemon ja näittekö sitä ja tätä. Opas kysyi, että näittekö haita ja kolme ihmistä nosti käden ylös samalla kun meinasin saada sydänkohtauksen. Pelkään eniten tällä reissulla täysin realistisesti sitä, että hai tulee ja syö minut. No selvisi, että hai oli ollu metrin mittainen ja lähteny heti pois päin (kuten ne yleensä aina tekee) kun oli havainnu ihmisiä. Plus sen oli nähny ne, jotka oli ollu laitesukeltamassa monessa kymmenessä metrissä, eli hait ei edes liiku siellä missä mie olin.
 |
| Moro! |
Paluumatkalla meille tarjottiin syömistä ja juomista, mikä kyllä maistui uimisen jälkeen hyvin. Tykkäsin reissusta paljon, koska Valliriutalla käynti oli yksi must to do-juttu, jonka halusin täällä tehä. Suosittelen siis ehdottomasti snorklausta/laitesukellusta yhdeksi jutuksi mitä tehä Australiassa.
Adjöö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti